Ei talvi ollut pelkkää hiihtoa ja mäkihyppyä, kun oli muitakin menovehkeitä. Tässä rattikelkan ohjaimissa Eero-serkku ja takamiehenä naapurin poika eli Karivuon Risto. Rasivaarassa otettu kuva on poseerausta, sillä oikeasti kelkalla laskettiin mäkeä alas, niin että lumi vain pöllysi. Siitä piti pari vuotta vanhempi Risto huolen.

Rattikelkan lisäksi menopelejä oli muitakin: vaneripala ja -kelkka, pahvinpala, potkuri sekä koulun iso puukelkka, jota vahtimestari Yrjö Makkonen käytti polttopuiden kuljetukseen.

PS. Manta-tätimme ei muuten koskaan oppinut sanomaan, että Risto tai Karivuon Risto – se oli hämäläisittäin murtaen ”Karivuaren Risto”.