Maitoa peilarilla

Meille jokaisella `ikäihmiselle` tuttu keittiöesine on maitopeilari eli maitohinkki. Lapsena yksi tärkeimmistä tosiaskareista oli maidon haku läheiseltä maatilalta – ellei nyt itse sattunut asumaan maatilalla. Tyhjän peilarin kanssa mentiin ja täyden kanssa vaellettiin varovasti takaisin.

Hauholla maito Limoniemeen haettiin Holttiselta. Samalla meidät narrattiin hörppäämään mukillinen juuri lypsettyä, lämmintä maitoa. Arvatkaapa, maistuiko, huh huh? Oli kuitenkin yksi sankari, joka siitä tykkäsi, nimittäin Eero-serkku.

Niemisessä mielenkiintoisin maitopaikka oli Maikinmökki, jossa asuivat Gröhnin Maikki ja Eino. Siellä saimme jopa auttaa lypsämisessä. Tehtävänä oli hätistellä itikoita lehmien ja Maikin kimpusta. Kerrottakoon tässä, että Maikin oikea nimi oli Maria Daria Moisseinen. Hän oli kaukaa Karjalan mailta ja puhui sikäläistä murretta. Niemisessä maitoa haettiin myös Pakarisesta eli opettaja Antti Pakarisen vanhempien kotoa Pakarilasta. Nuo hakumatkat tehtiin vauhdikkaasti polkupyörillä. Ihme, ettei mitään vakavaa sattunut.

Rasivaarassa maito ostettiin usein Mutka-Rautiaisesta eli Maito-Rautiisesta reilun kilometrin päästä koululta. Kerran tein maitoretken Päivisen Ahtin kanssa. Minä istuin rattaissa, Ahti työnsi ja maitopeilari roikkui rattaiden koukussa. Yhtäkkiä Ahti keksi, että hänpä työntää rattaita silmät ummessa. Muutama metri mentiin ja sitten oltiinkin jo ojan pohjalla. En muista jatkoa, mutta piiskaa emme kuitenkaan saaneet – ihme kyllä.

Pääkaupungissa maito oli kivijalkakaupoissa, joissa tuohon aikaan kaikki tavarat olivat tiskin takana. Näin mm. Pengerkadulla, missä isän veli Taisto asusti perheineen viidennessä kerroksessa. Maidonhakumatka oli kuitenkin lyhyt, kun vielä hissillä pääsi ylös ja alas. Viides kerros. Ns. irtomaito haettiin tuolloin Vaasankadun Elannosta.